Kuvaus
Ihmisoikeuskeskus käynnisti keväällä 2020 hankkeen ikääntyneiden henkilöiden itsemääräämisoikeuden edistämiseksi ympärivuorokautisissa asumispalveluissa.
Suomen perustuslaissa turvataan ihmisten perusoikeudet. Keskeinen perusoikeus on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen. Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan.
Ympärivuorokautisissa asumispalveluissa asuvan ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen voi vaarantua paitsi laitosmaisten toimintatapojen takia, myös silloin, jos hänellä on sairauden tai vamman seurauksena vaikeuksia ymmärtää omien päätöstensä syitä ja seurauksia. Henkilökunta on silloin tilanteessa, jossa sen on suojeltava sekä asiakkaiden itsemääräämisoikeutta että heidän terveyttään ja turvallisuuttaan. Näihin tilanteisiin tarvitaan lisää tietoa ja keinoja, jotta lopputuloksena olisi asumispalvelu, jossa toteutuisivat kaikki perus- ja ihmisoikeudet mahdollisimman täydellisesti. Tavoitteena on, että itsemääräämisoikeutta edistetään ikääntyneiden asumispalveluissa eri tavoin ja toisaalta haastavia tilanteita ennaltaehkäistään.
Ihmisoikeuskeskuksen julkaisussa 4/2021 Itsemääräytymisoikeus ikääntyneiden ympärisvuorokautisissa palveluissa esitellään henkilökunnalle marraskuussa 2020 tehdyn kyselyn tuloksia ja myös laajemmin itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä ikääntyneiden ympärivuorokautisissa palveluissa.
Julkaisun pohdintaa ja johtopäätöksiä:
1. Ehdollinen itsemääräämisoikeus ja apuvälinein toteutetut rajoitustoimet
Yleisimmin vastaajien mielestä ikääntyneillä on itsemääräämisoikeus, mutta sen toteutuminen on ehdollista ja riippuu muun muassa yksikön toimintakäytännöistä ja asiakkaan ja henkilöstön turvallisuudesta. Vastaajat näkivät itsemääräämisoikeuden lähinnä asiakkaan toiveina, joiden toteutumisesta päättää henkilökunta olemassa olevien resurssien mukaan. Useasta vastauksesta tuli esiin, että turvallisuudesta ja hygieniasta ei tingitä. Asiakas ei saa päättää sellaisista asioista, jotka voivat vaarantaa hänet itsensä, toisen asiakkaan tai työntekijän, eikä kieltäytyä pitkäksi aikaa henkilökohtaisen hygienian hoidosta.
Vastauksissa kuvatiin itsemääräämisoikeuden koskevan jokapäiväisiä, arkisia asioita, kuten pukeutumista ja omien vaatteiden valitsemista, nukkumaan menemisen ajankohtaa, heräämisaikaa, ruokailua ja sitä, mitä tahtoo syödä ja juoda. On huomionarvoista, että vastaajat eivät mainitse suurempia asioita, kuten mahdollisuuksia asua puolison kanssa tai liikkua palvelutalon ulkopuolella.
Lähes poikkeuksetta rajoitustoimiksi tunnistettiin sängynlaitojen ylösnosto sekä erilaisten turvavöiden ja hygieniahaalarin käyttö.
Vastaajat kuvasivat rajoitustoimia toimintana, joista täytyi päättää jokaisen yksilöllisen tilanteen mukaan, yksityiskohtia punniten. Rajoitustoimet nähtiin työnteon sujuvuuden sekä usein myös asiakkaiden ja hoitajien turvallisuuden kannalta välttämättöminä.
2. Turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden välinen tasapainoilu
Vastausten perusteella itsemääräämisoikeutta rajoittaa yleisimmin turvallisuus. Turvallisuus kuvattiin perusteluna sille, että toisinaan joudutaan rajoittamaan yksittäisten asiakkaiden itsemääräämisoikeutta.
Olisi hyvä pohtia, missä määrin tietyt asiakkaan valinnat voivat olla työntekijän mielestä niin sanotusti huonoja valintoja, mutta ne eivät varsinaisesti vaaranna asiakkaan turvallisuutta. Turvallisuuden käsitteen ja sen sisällön määrittely voisi edistää asiakkaiden itsemääräämisoikeutta.
3. Työjärjestelyt esteenä itsemääräämisoikeuden edistämiselle
Moni työntekijä koki henkilökunnan työjärjestelyjen rajoittavan mahdollisuuksia edistää asiakkaiden itsemääräämisoikeutta. Rajoittamisen pitäisi kuitenkin aina olla viimeinen keino. Perusteena ei saisi olla resurssien puute.
4. Ammattitaito ja itsemääräämisoikeuden edistäminen
Vastaajilla oli käytössään runsaasti osaamista sellaisten asiakkaiden tahdon selvittämiseksi, jotka eivät kykene osittain tai ollenkaan ilmaisemaan tahtoaan sanoin. Ammattitaitoa voi kehittää koulutuksen avulla. Kaikkein yleisimmin toivottiin koulutusta väkivaltaisesti, aggressiivisesti tai levottomasti käyttäytyvien asiakkaiden kohtaamiseen.
5. Epäasiallisten rajoitustoimien tunnistaminen
On huomionarvoista, että lähes joka viides vastaaja jätti vastaamatta kysymykseen, joka koski epäasiallisiksi koettuja rajoitustoimia. Runsas neljännes vastaajista kertoi kokeneen työssään epäasiallisia rajoitustoimia.
Käytännön haastavissa tilanteissa voi olla vaikeaa tunnistaa, milloin rajoitustoimi on perustultu ja toteutettu asiallisesti ja milloin ei.
6. Perusoikeuksien edistäminen – mitä seuraavaksi?
Tasapainoilu asiakkaan itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden ja käytännön työjärjestelyjen välillä tuotti monimutkaisia tilanteita ja kysymyksiä, joiden laajempi ja avoimempi pohtiminen edistäisi ympärivuorokautisen asumispalvelun asiakkaiden itsemääräämisoikeutta.
Yksi askel toimintatapojen selkeyttämiseksi olisi sosiaalihuollon asumispalveluyksiköissä asuvien henkilöiden itsemääräämisoikeuden edistämiseen liittyvien toimien ja itsemääräämisen rajoittamisen tapojen ja prosessien määritteleminen laissa.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Anne Julin, palvelujohtaja, anne.julin@puumala.fi
Vanhus- ja vammaisneuvosto päättää merkitä Ihmisoikeuskeskuksen julkaisun 4/2021 Itsemääräämisoikeus ikääntyneiden ympärisvuorokautisissa palveuissa tietoonsa saatetuksi.
Päätös
Päätösehdotus hyväksyttiin.